Viimeisia tunteja

Nyt on kamat pakattuna ja pian lahdetaan lentokentalle. Voin sanoa, etta elamani ikimuistosimmat 7 viikkoa! Silmani oon avannu joka aamu 6.30 ja siita lahtien ollu koko paivan kiireinen ja petiin paassyt vasta kymmenen jalkeen.

Yhtena paivana paasin tutustumaan amerikkalaiseen autokorjaamoon. Taalla on se erikoista, etta korjaamot ovat keskittyneet vain yhteen asiaan, esimerkiksi huoltoihin, koritoihin, renkaisiin tai moottoreihin. Toisin kuin suomessa, jossa yksi korjaamo tekee mahdollisesti kaikkia noita. 

Kavin myos Eastonissa lukiolla, jossa opetetaan oppilaita autonasentajiksi. Taalla se on vahan pienemmassa mittakaavassa - heilla oli 3 nosturia. He keskittyvat lahinna teoriaopetukseen ja parjaavat hyvin paperilla, mutta kaytannon opetus heilla ei ole kummoinen. Autopuolen opetus on heille ns. sivuaine, jota opiskelevat 2h paivassa ja muuten heilla on samanlaista kun Suomessa lukiossa. Mutta silti saavat paperit patevana autonasentajana. 

Oli kylla silmia avartava reissu. Ei taa oo ihan niin hieno paikka kun kuvitellaan ja voisin sanoa, etta joissakin asioissa Suomi on huomattavasti kehittyneempi! Mut hienoa on ollut ja toivottavasti paasen viela kaymaan, taalla on tosi paljon nahtavaa ja koettavaa!

Hyvastit museolle ja Ocean City

Keskiviikkona kavin viimeisen kerran toissa. Kristen, museon presidentti, oli mulle todella kiitollinen ja iloinen etta olin ollut museolla. En montaa kertaa hanta tavannut, mutta sanoi, etta on kuullut etta oon ollut ahkera ja avuksi. Han ja Mike(tyopaikkaohjaajani) sanoivat, etta voin pistaa heidat suosittelijoiksi mahdollisiin tyohakemuksiini, joten kai ma jotakin tein oikein!

 Osa mun tyoharjoittelua oli myos kokeilu heille, etta tarvitsisivatko myos mekaanikkoa, koska heilla ei semmoista siella ollut. Vaikka en kerennyt moottoria saamaan valmiiksi, sanoivat he, etta todellakin tarvitsevat. Olisi kuulemma hyva, etta olisi ainakin yksi henkilo, joka tietaisi, mita moottoreille on tehty ja pitaisi huolen niista.

Tyoharjoittelupaikkana taa oli mulle todella vaikea, koska siella ei ollut mitaan valmiina, vaan mun tarvitsi kertoa, mita tarvitsen. Museo on lahinna keskittynyt puutoihin, joten mekaanikolle siella ei ollut paikkaa eika tyokaluja. Normaaleilla korjaamoilla on tietyt paikat, josta tilataan osat tai mihin viedaan kansi koneistettavaksi, mutta nailla ei ollut mitaan sopimuksia kenenkaan kanssa. Eli periaatteessa mun tarvitsi ite tietaa, mista osat hankitaan, tai esim. Benin. Onneksi tiesin Rockauton, silla ollaan kotona Suomessa tilattu osia sielta ja tiesin etta se on amerikkalainen firma.

Tassa kuva muutaman viikon takaa, kun olin viela ulkona tekemassa hommia.

Kun lahdin museolta, lahdimme samantien puolentoista tunnin ajomatkan paahan Ocean Cityyn. Tarkoitus oli vaan menna katselemaan merta ja boardwalkia, mutta mun onneks siella oli joku klassikoautojen tapahtuma! Ennen jenkkeihin tuloa ma kuvittelin etta siella nayttaisi TALTA, ei Hondilta tai Toyotoilta. Oikeen havetti menna volkkarilla naitten autojen keskella :D Jotkut olivat ottaneet retkituolet tienvarteen ja jaaneet katselemaan autojen kisailua kun liikennevalot vaihtuivat. Itsekkin oisin voinut viettaa koko illan siella, mutta muita, joiden kanssa olin, ei kiinnostanut.

Hei, kaks yota enaan lahtoon!

Viimeiset tyopaivat

Koska olen viettanyt pari paivaa muualla, vietin koko viikonloppuni toissa. Merella oli purjehduskisat, jota museon henkilokunta tahtoi kuvata. Lahdimme yhdessa veneella suunnilleen tunnin matkan paahan keskelle merta. Ennen lahtoa teimme veneelle perus tarkastukset - katsoimme oljyt ja tankkasimme jne. 

Vahan oli kylma saa olla veneilemassa, mutta onpa sekin nyt kokeiltu!

Oljypohjastakin sain ihan hyvan, jos miettii lahtokohtaa, kun siella oli seissyt vetta semmoiset 4kk. 

Tahan kuntoon jatin tyomaan. Ben vie moottorin mun lahdon jalkeen jonnekkin konepajalle kasattavaksi. Pussitin kaikki pultit ja kirjoitin mihin mikakin kuuluu, toivottavasti tulevaisuuden kasaaja ymmartaa :D tuli opittua ainakin englanninkieliset nimet eri osille! Auttaa tulevaisuudessa jos pitaisi englanninkielisia ohjeita lukea tai tilata osia. 

Viimeisia viedaan

Nyt alkaa olemaan jo viimeiset hetket kasilla. Toiseksi viimeinen viikko taputeltu, ei kovinkaan hyvin tuloksin. Keskiviikkona tulivat loput tavarat, mukaanlukien kiertokangen laakerit. Silmalla jo naki, etta vanhat laakerit olivat huomattavasti paksummat kuin vanhat. Mutta koska museo ei omista tyontomittaa tai mikrometria, en pystynyt tarkalleen mittaamaan paljonko niissa on eroa. Menimme varaosaliikkeeseen kysymaan, pystyisivatko he hakemaan laakereissa olleilla numeroilla varaosanumeroa, mutta mitaan ei loytynyt.

Paatimme siis, etta jos tahdomme tehda moottorista hyvan, me viemme sen muualle lopppuun laitettavaksi. Itsea harmittaa, silla jos olen jotakin aloittanut, tahtoisin myos itse vieda sen loppuun. Mutta tyopaivia on jaljella enaan muutama ja museolla ei ole ketaan, joka osaisi kasata moottorin loppuun mun lahdon jalkeen. Joten todettiin etta tama on kannattavampaa kuin uusien ja tarvittavien tyokalujen ostaminen tai etta joku keta ei osaa hommaansa kasaisi sen loppuun. En pystyisi edes mittamaan laakereissa olevaa valysta, etta kylla taa on ihan hyva vaihtoehto. 

Tassa on siis "moottoripukki" jolla oon tehny hommia :D moottori on toisesta paasta puupuristimella kiinni ettei putoa. 

Sovittiin, etta viedaan moottori mun viimeisina paivina korjaamolle, jotta pystyn viela loput paivat tyoskentelemaan sen kimpussa. Loppuviikon kaytin kaasarin ja tiivistepintojen puhdistelussa. Kaasari oli ihan mielenkiitoisen nakoinen sisalta siella seisoneen veden ja bensan jaljilta. En pystynyt kummiskaan putsaamaan perusteellisesti, koska mulla ei ollut uusia tiivisteita, joten tein kaiken mita pystyin tekemaan irrottamalla kohokupin. 

 Nyt oon lukenut niin paljon vanhoista Fordin moottoreista etta osaan varmaan ulkoa sanoa mita eroa on kullakin moottorilla, mista pystyn tunnistamaan, missa on leimat jne. Joten oppimista on tapahtunut! Nyt olen alkanut oppimaan myos tuumakoot ja osaan jotenkuten tunnistaa ruuvista onko se 5/8 vai 1/2 tuumaa yms. 

Pettymysten peramoottori

Viimeisina paivina toissa ei ole paljoa mitaan tapahtunut yllatysyllatys! Torstaista yli puolet paivasta kaytin kampiakselin kiillotteluun. Ensiksi vedin pinnan 400 paperilla, sitten 600. Parempihan siita olisi tullut, jos oltaisiin viety kampiakseli koneistamolle kiillotettavaksi. Onneks vanhat moottorit eivat ole niin tarkkoja. Myos kansi pitaisi vieda plaanattavaksi. Eivat ole vissiin harrastaneet sita aikaisemmin moottorien kanssa, silla eivat tienneet mista loytaisivat koneistamon joka tekisi sen. 

Perjantaina menin aamuksi toihin ja tilattiin moottoriin osat. Puolilta paivin jouduin lahtemaan, silla lahdimme perheen kanssa North Carolinaan tapaamaan Paigen veljea. Palasimme maanantai-iltana, jonka korvaan toissa ensi sunnuntaina, kun Ben menee ajamaan museolle venetta. Jokainen venehan tarvitsee huoltonaisen!

Tiistaipaiva oli lahinna liikkeissa juoksemista. Koska vene oli uponnut, startti oli aivan ruosteessa ja hapettunut sisalta, joten vein sen paikalliseen liikkesseen uudelleen rakennettavaksi. Kun tulin takaisin, osa osista oli tullut. Kyllahan isossa tilauksessa vahintaan yksi juttu on oltava vaarin - meinaan runkolaakerit. Eli siihen taas sitten tyssasi se tekeminen ja lahdin Eastoniin etsimaan varaosaliiketta, josta saisi nopealla toimituksella tilattua uudet. Kolmannella kerralla onnisti, silla mikaan liike ei tuntenut kyseista konetta, vain sen pienemman mallin, jonka laakerit meilla olikin jo. Tuntuu etta Suomesta olisi saanut kyseiset osat helpommin, vaikka onkin kyseessa amerikkalainen moottori. 

Sisatiloissa FINALLY

Vihdoinki siirsivat moottorin sisalle! Eli nyt paastiin kunnolla vauhtiin, niin kauan kunnes osia on. Takapakkia tuli, kun moottori seisoi ulkona.. Tuuli oli repinyt muovia rikki, joten koneeseen oli paassyt vetta. 

Loppujenlopuksi sain aika hyvin kaikki putsattua ruosteesta ja sain kampiakselinkin pois. Nyt pitaisi vaan kiillottaa laakeripinnat ja odotella osia. Alkaa tulemaan vaan aika kiire - 2 viikkoa ja moottorin taytyisi olla veneessa toimivana.

 Nyt he aloittivat isomman projektin kyseisen veneen kanssa. Nyt taman veneen paikalle otetaan se vene, jonka kanssa tyoskentelin ensimmaisina viikkoina. Jarkyttava operaatio siirtaa yksi vene, autojen kanssa onneksi huomattavasti helpompi :D

Sadetta

Loppuviikko menikin sisatiloissa, kun odottelin saan paranemista. Ei mikaan ihan ihanteellisin paikka tehda koneremonttia. Pojat onneksi lupasivat, etta seuraavalla viikolla siirrettaisiin moottori sisalle. Yksi paiva meni pelkastaan selvittaessa, mika moottori mulla on tyonalla, etta saadaan oikeat osat tilattua. 

Paasin myos tutustumaan puutoihin :D meita oli 7 ihmista kantamassa yhta lankkua. Naista lankuista ollaan vissiin tekemassa mastoa, jonka takia ovat noin pitkia. 

Pojat koittivat mulle keksimalla keksia hommia, joten sain hommaksi putsata taman. Ei hajuakaan mita tekee, mutta liittyy jotenkin veden jaahdyttamiseen. Tiivisteet piti vaihtaa, jota ei luonnollisesti ollut saatavilla, joten leikkelin ne itse tiivistemateriaalista.

Jos nyt jotakin autohommia, niin rupesin mersusta tutkimaan, miksei kaikki hienoudet kuten kattoluukku, radio ja antenni toimi. Rupesin irrottamaan radiota ja takaosa oli taynna aanenvaimennusmateriaalia, jota ei normaalisti pitaisi olla. Rupesin keraamaan sita pussiin, niin materiaalin seasta loytyi pahkinoita. Joten ratkaisu sahko ongelmaan loytyi - orava oli tehnyt pesaa radion taakse silloin, kun mersu oli ollut vajassa sailossa. Ja tottakai oli syonyt kaikki sahkojohdot jotka olivat olleet "tiella"